Jos ihminen on herkkulakossa niin onko reilua että sen ympärillä kokoajan pyörii suklaa-toffekuorrutteisia muffinsseja, dallasbullaa, kohvehteja.. kaikkea! ..eikä siinä vielä kaikki.. nämä ihanat herkut saisi mussuttaa vieläpä ihan ilmaiseksi. no jos ei muuta niin ainakin tässä kehittyy taas hetkeksi mieletön itsekuri. Yritän jankata päähäni lausetta jonka jostain kuulin:
SE ON OMA KÄSI MIKÄ NE HERKUT SINNE SUUHUN TUNKEEeli jos vain suinkin saan pidettyä käteni kurissa, olen voittaja. tää ajatusmalli on toiminut mulla aika hyvin. Kesäkuntoon 2026. No, täytyy sanoa että näin aikuisiällä viime kevät/kesä oli ensimmäinen jolloin oli tunne että on jossakin kunnossa. jotenkin se vaan repsahti se touhu syksyllä. Loka-Marraskuussa lähti aivan lapasesta ja siinähän sopivasti buustasi vielä joulun herkut ja näin +8kg on siirtynyt näppärästi kehooni. Ai että inhoan itseäni. 3 vuoden takainen -20kg:n pudotus on kuitenkin todella rankka ja en missään nimessä tahdo olla sellainen enää. joten taistelu alkakoon. Hyvästä ruoasta en aijo luopua. Pidän kuitenkin aika perusruoasta, en välttämättä niin rasvaisestakaan mutta pikkuhiljaa huomasin että annoskoot vain kasvoivat ja kasvoivat. Nyt saatan laittaa vain yhden pienen kauhallisen ruokaa ja salaattia loput. Nälkäni ei aina ihan ymmärrä tätä mutta saa luvan tottua. Tiedän että kohta huomaan kuinka minun ei enää teekkään mieli mässäillä herkkuja ja kuinka hyvä olo terveellisestä ruoasta tuleekaan.
Varsinkin näin väsyneenä tekisi mieli vain syödä jotta saisi jostain energiaa pysyä hereillä. Kuorin appelsiinin ja se oli toudella hyvä piristys! Joskus vain olisi helpompi ostaa suklaalevy kun alkaa taistelemaan appelsiininkuoren kanssa :)
Näin univajeisena ja hieman kiukkuisena tässä pohdin näinkin kiperiä kysymyksiä elämästä.
Mitä muuta.. töissä..
Annoin väärät avaimet koiruuden palauttajalle joka sitten joutui niitä metsästämään keskustasta asti..
Ainiin, ja olipa hyvä että järkkäsin tilan 80 hengelle kauhealla kiireellä ja paikalle vaivautui noin 25 ihmistä. Haloo!
..ja kaikenkukkuraksi olen aivan satavarma että tänään areenalla kaadun vaikkapa rappusilla ja katkon esim jalkani.. olisi kiva kepeillä köpötellä Isossa Omenassa.
En tiiä.. ei ehkä parhaimpia päiviä tänävuonna.
Huomenna lupaan olla pilleri, iloinen sellainen. Pääsenhän lempipuuhaani, yllätyksien järkkäilyyn sekä skumpille!